17.6.2015 – Kolmannen finalistin valinta

Puolivälissä kilpailuja huomasin että tuli ensimmäinen särö minun ja tuomareiden kesken. Kilpailun Fab Five eli David Pountney (Walesin kansallisoopperan johtaja), John Fiore (Norjan oopperan ja baletin johtaja), Dennis O’Neill (walesiläinen, myös Suomessa konsertoinut tenori), Soile Isokoski (aika paljon Suomessa ja maailmalla konsertoinut sopraano), Claron McFadden (amerikkalainen sopraano) ovat tietenkin oikeassa, kuten kaikki tuomaristot. Mutta saahan tuomareiden kanssa silti olla eri mieltä? Tietenkin saa, mutta mitä se hyödyttää. En voi takoa nyrkkiä pöytään sillä salissa ei katsomon puolella ole sellaista sopivaa. En voi myöskään osoittaa mieltäni verbaalisti, sillä täällä on sivistynyt kansa, joka hymyilee ja on kohtelias potenssiin 10. Jotain tästä on siis tarttunut meikäläiseenkin, koska ilmeisesti hyväksyn – hymyillen ja kohteliaasti – juryn päätöksen. Pienestä säröstä siis huolimatta.

Tänä iltana kilpailijoiden syntymäkaupungit ovat Istanbul, Mountauban, Sukhbataar, Lakewood ja Kisangani. Joukossa on kutakin lajia yksi; tenori, sopraano, baritoni, mezzosopraano ja basso. Ikähaitari 26-30 vuotta ja harrastuksiin kuuluu ruoanlaitto, matkailu, hevoskilpailut, salsa ja ruoanlaitto. Ei tämä joukko ainakaan nälkään kuole.

Lavalle asteli ensimmäisenä oikea Serenaadipoika, lainatakseni vierustoverin kommenttia. 30-vuotias tenori, Ilker Arcayürek, sulatti naispuoliset katsomon kohtalontoverit Mozartilla ja Puccinilla. ”Che gelida manina” uppoaa AINA, vaikka laulaja ei ihan ylä-ääniä hallitsisikaan. Onhan se silti hienoa, että kilpailuun on vihdoinkin saatu tenoreita, kunpa viellä altotkin löytäisivät Cardiffin!
Lempisäveltäjäni R. Strauss oli jälleen kerran unohtanut mitä tarkoittaa aarian säveltäminen. Morgen, op 27 nro 4 oli kuitenkin parasta Ilkeriltä, kun nuotit pysyivät sopivassa rekisterissä eikä korkeita ääniä tarvinnut painaa kurkusta ulos.

Sitten lavalle astui pieni sopraano, vaatimattomassa asussa – lue: ei paljetteja – kilpailun kuopus, 25 v. Ranskaa edustava Anaïs Constans olisi vienyt jalat altani, ellen olisi jo istunut tukevasti. ”Ach, ich fühl’s” on varsin vaativa ensimmäiseksi kilpailukappaleeksi, mutta Mozart soi erittäin komeasti. Kun listaan vielä lisätään yksi Massenet, Manonin hilpeä, tyttömäinen aaria ja yksi Verdin aaria ”Caro nome”, niin tämä kokki oli myyty. Olin aivan varma että Anaïs menisi finaaliin. Kohta adjektiivit loppuvat kesken sillä laulu oli puhdasta, kirkasta, kevyttä, täyteläistä, voimakasta ja niin tyylikästä. Kuin hyvä resepti konsanaan. Eikä kaikkeen hyvään kakkuun tarvita paljetteja ja korkeakorkokenkiä…

Niinhän sitä luulisi. Ennen lisäpaljetteja, lavalle tuli Mongolian poika, baritoniäänensä kanssa. Jykevä Amartuvshin Enkhbat seisoi lavalla kuin mongoolivaltias ja vaikka onkin vain 29-vuotias osasi hän olla todella vakuuttava Prinssi Igor. Kovin täyteläinen ja vakava oli tämäkin tapaus, mutta yleisön lämmin vastaanotto sulatti jopa pienen hymyn hänen kasvoilleen. Amartuvshinin ohjelmistoon kuului myös Giordanon oopperasta Andrea Chénier, Gérardin tunteikas aaria sekä Rigoletton aaria ”Cortigiani, vil razza dannata”. Äänessä oli lämpöä, sävyä ja hyvät ala-äänet. Olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän herkkyyttä sekä ilmaisua – muutakin kuin ruhtinaallista haara-asentoa. Mutta yleisökin rakasti sitä!
image
Tauolle mentiin sitten ihmettelemään että mistä näitä laulajia oikein tulee! Kuinka Mongoliassa koko ikänsä asustanut laulaja löydetään tällaiseen kilpailuun. Matkustavatko agentit Mongolian oopperaan etsimään kykyjä? Lahjakkuuksia löytyy milloin mistäkin. Todellakin.

Yhdysvalloista on peräti kolme laulajaa mukana kilpailussa. Tänään lavalle kanarianlinnun värisessä paljettipuvussa astui J’nai Bridges, 28-vuotias mezzosopraano, jonka ohjelmistossa oli jokaiselle jotakin. Bellini, Berg, Gounod ja Carter – loppupään aakkosia saadaan ehkä kuulla myöhemmin. Normasta kuultiin Adalgisan aaria, dramaattinen ja epätoivoinen anelu. Nyt hänellä oli kuitenkin pyöreä, tumma, omasta mielestäni ehkä liian puuromainen ääni, jonka esityksessä oli kuitenkin draamaa ja tarinaa. Sallikaa klishee, mutta amerikkalaiset kyllä osaavat tämän esittämisen! Alban Bergin Die Nachtigall on erikoinen pyrähdys, menkööt lintumaisen viserryksen piikkiin. Sapho-oopperasta ”O ma lyre immortelle” oli tasainen, ehkä hieman tylsä. Tempperamenttiä löytyi vasta viimeiseen Kantaattiin, John Carterin Toccata: Ride on King Jesus. Tämä 1964 sävelletty teos esitettiin musikaalimaisesti, innolla ja vauhdilla. Ongelmana oli vain se että sanoista ei saanut mitään muuta selvää kuin ”Jesus”. Jestas sentään.

Sillä seuraava ihme tuli Kongon demokraattisesta tasavallasta. Ja miten sitten tämä kongolainen basso Blaise Malaba oli löytänyt itsensä tähän kilpailuun olisikin varmaan ihan toinen tarina. 26-vuotias, Kulttuuria ja PR:ää Lvivissä opiskeleva luonnonlapsi lauloi kauniisti mutta on vasta uransa alkutaipaleella. Hän aloitti laulun opiskelun vasta 2012. Tällä hetkellä ääni oli niin tuore, ettei oikein tiennyt miten lauletaan korkealta ja kovaa. Bassoäänessä on kuitenkin potentiaalia ja tulee ne tunteetkin sitten joskus myöhemmin mukaan peliin. Glinkan Susanin aaria oli ehkä liian vaikea, sitävastoin Katalogiaaria oopperasta Don Giovanni toi ilmaisua mukaan ja vapautti äänen paremmaksi. Lopussa Bizet’n säveltämä aaria oopperasta La jolie fille de Perth antoi merkkejä siitä että töitä riittää.

Voittajan nimeämistä odoteltiin sitten innokkaana. Perusteluina oli: eeppinen ja voimakas. Ei tarvitse olla Einstein arvatakseen että Mongolian ihmehän se! Onnea hänelle!

Ja kaikille jotka luulevat että minulle maksetaan siitä että tulin tänne Cardiffiin, sanon vaan että Yle on täysin syytön. Olen totaalinen amatööri ja minulle on sallittua arvostella, tarvittaessa korkealta ja kovaa. Minä olen täällä lomamatkalla – niinkuin edelliset 11 kilpailuakin olen ollut. Lomamatka jatkuu siksi huomenna maaseutukiertueella. Nautitaan maaseudun rauhasta sekä maalauksellisesta maisemasta. Jotta jaksaisi huomennakin turista.
VIDEO: Amartuvshin Enkhbat, Mongolia. Giordano: Andrea Chénier ”Nemico della patria?”

BBC Cardiff Singer of the World nettisivut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.