8.3.2014 – Tuotantokrapula

image

Kuinka kauan tuotannon jälkeinen adrenaliinitaso pysyy korkeana elimistössä? Miten huipulta tullaan alas maankamaralle ilman mustelmia? Kaikki kirjoittamani on täysin oman empiirisen lisäaineettoman tutkimuksen tulosta eikä siis perustu mihinkään tieteelliseen tilastoon. Eli sillä silmällä ja ajatuksella edetään.

Näen vieläkin unia Sotshista. Aamulla herätessäni muistan pätkän sieltä sun täältä, yhä absurdiumman otoksen minkä voi ikinä kuvitella. Unissa vilahtelevat sekä tuotantohenkilökunta että seremonioissa esiintyvät hahmot. Maskotit erityisesti, siksi että Miska parka sai kerran eräässä harjoituksessa teknisen vian, ns. loopin, jonka seurauksena sen käsi viuhtoi edestakaisin kuin tappaen jättiläismäistä hyttysparvea Lapin suon perukoilla. Lapset katselivat sitä ihmeissään ja ajattelin jo tuolloin että lapsiparat näkevät tästä vielä painajaisia. Ja näen näköjään minäkin! Alitajunnassa moni asia tuntuu vielä kauheammalta. Niinkuin tämä. Toisin sanoen minulla on nyt uusi  Miska-syndrooma. Tuo vanha vastaava tuli Moskovan kisojen jälkeen, kun Miska-lähetettiin avaruuteen kyynelten saattamina, kauniin kisalaulun soidessa. Nyyh!

No kaikilla meillä on omat traumamme. Tuotantokrapulan jälkeinen elämä on silti mielenkiintoinen, sillä siihen sisältyy myös ihmissuhteiden uudelleen muokkaaminen. Tuotannossa perustamme aina perheen; on tuottaja-isä, tuotantokoordinaatti-äiti, ohjaaja-lapsi sekä koko joukko muiden ja omia lapsia sekoittamassa pakkaa. Tämä tuotantoperhe pysyy yhdessä, kunnes tulee avioero. Tavarat jaetaan, pakataan arkistoon ja pidetään – nykyään yhä harvemmin – karonkka. Ja jos palautepalaveri viedään huonosti läpi, se toimii kuin avioeron ositustilaisuus. Tuotanto kuopataan ja aloitetaan uusi tuotanto. Siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Uusioperheen perustamiseen. No niin, minkälainen tämä uusi perhe nyt sitten on?! Kun tämän tapahtuman elää monta kertaa peräkkäin, onko se nyt ihme jos joskus suhtautuu uuteen perheeseen hieman pinnallisesti. Tai peräti unohtaa sen?

Silti – päivääkään en vaihtaisi pois! Muuten olisinkin väärällä alalla. Minun perheessäni on hyvä olla. Perheenjäsenet takaavat sen. Mahtavat työtoverit. Hyvässä ja pahassa.