6.4.2014 – Kokille sopiva matka?

Junassa istutaan. Nopeusmittari näyttää 171 km/h ja istun selkä menosuuntaan päin. Onko tämä nyt joku kirous! Toistan: minua ei ole luotu istumaan selkä menosuuntaan päin. Joten hiuksenhieno ärtymystasoni kirjoituksen sävyssä kaiketi selittyy sillä. Kaikesta huolimatta Tampereella käynti oli virkistävä ja sopi Kokille hyvin. Vielä jäi hieman hämäräksi tämä käsite Ristimäki, Tohloppi, Mediapolis ja Technopolis. Kättä käden päälle –  paikka nimeltä Hämppi kuulostaa todella hämärältä… Pääasia on kuitenkin että siellä kaikki tietävät mitä tekevät ja missä ovat.

Tampere matkailu on meikäläiselle yleensä työtä ja työtä. Tällä kertaa oli aikaa muille kokemuksille ja tapaamisille. Sokoksen kassajonossa tuli tehtyä pari ihanan yllättävää ystäväpäivitystä ja kun vielä aurinko paistoi, mikäs sen mukavampaa. Tampereen kulinaarinen tarjonta ylitti odotukset ja kuten nimi velvoittaa – sehän sopi meikäläiselle hyvin. Koettiin myös jälleen kerran edunvalvonnan ihmislaboratorio. Se on sellainen että joukko enemmän tai vähemmän tuntemattomia ihmisiä laitetaan samaan kokoukseen, haistellaan ympäristöä ja mietitään elämän ja tässä tapauksessa ammattiyhdistyksen perimmäisiä ajatuksia. Ehkei se nyt ihan noin dramaattista ollut, mutta miettiminen on rankkaa. Tätä testiä kuitenkin helpotti kovasti se että kaikkia heitä yhdisti yhteinen päämäärä. Ja mielestäni testi onnistui.

Laboratorio-olosuhteihin voisi verrata myös ravintoloiden tarjontaa sekä nautittuna että koettuna. Pahaa aavistamatta en ollut tajunnut että meikäläinen laitetaan Näsinneulaan ihan sinne ylös pyörimään. Kyllä minulle oli kerrottu ravintolan nimi, mutta onhan Helsingissäkin ravintoloita nimeltään Everest ja Kosmos, eikä se tarkoita matkaa Himalajalle tai avaruuteen. Kaikella on rajansa, horisontillakin. Onneksi siitä selvittiin hyvän ruoan ja seuran ansiosta. Munuaismaksakieliravitsemuliike jäi vielä kokematta mutta Tamperelaiset ystävät ovat luvanneet minulle sen toteutuvan joku päivä. Joten Kokin extreme-matkailu saanee jatkoa.

Mitä sitten tulee itse siirtymisestä paikasta toiseen, niin taas muistuu elävästi mieleen miksi usein valitsen matkavälineeksi omalla autolla ajamisen vaikka olisi tarjolla linja-auto ja rautatie. EI, se ei johdu vaihtuvista aikatauluista tai junien kulkemattomuudesta. TIEDÄN, se ei ole kovin ympäristöystävällistä globaalisesti ajateltuna, mutta se että pysyn rauhallisena, pidän verenpaineen sopivalla tasolla ja mölyt mahassani on kuitenkin omalle ympäristölleni ystävällistä. Päästään siis seuraavaan mieliaiheeseeni. Puhelinterroristit. Ei – ei ne tuntemattomasta numerosta soittelevat puhelinmyyjät. Nehän saadaan kovinkin nopeasti hiljaiseksi, painamalla punaista luurinäppäintä. Minä tarkoitan näitä kirottuja puhelinterroristeja jotka aloittavat heti yksinpuhelunsa kun saavat takapuolensa istuma-asentoon. Muistuu mieleen se aika kun jokainen kadulla kulkeva tai penkillä istuva yksinpuhuja olisi viety oitis Hesperiaan tai Kivelän kymppiin. Ihan hullua tämäkin. Ja kun nämä suolletut tarinat ovat vielä huonoa draamaa. Muistuttaa vähän politiikkaa. Kerrotaan alkua A:sta, mutta ei B:tä; aloitetaan yleensä viattomasti, jatkuu sitten omituisen kryptisessä muodossa ja antaa odottaa jatkoa, mutta ei pidä lupaustaan.

Miten kissat jaksaa? Huuteleeko se nyt siellä taustalla? Mitä Paula himoitsee? No niin, kerro nyt hemmetti sitten miten ne kissat jaksavat ja kuka siellä huutelee. Vaikka en ole ihan varma haluanko tietää mitä Paula himoitsee, niin mitä hittoa sä sitten siellä kailottelet kaikille. Juuri nyt Paulan himot ei voisi vähempää kiinnostaa!!! Ehdotukseni: kaikki vaunut hiljaisiksi ja kailottajat ulos junista. Tai niinkuin meidän uudessä 5. kerroksen konttorissa: sinne koppiin. Oli se nyt sitten biotaukohuone, Hämppi tai selli. Eli ISMO. Ihan Sama Mulle Oikeesti!
Että tällainen päivä tänään!OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2 vastausta artikkeliin ”6.4.2014 – Kokille sopiva matka?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *